Hopeaharju-logo  - Osa HoviKoti-ryhmää

Tekstin koko

A- | A+

 Jussi

 

Jussi Peltonen

Veri veti hoiva-alalle


Vanhemmat opettivat Jussi Peltoselle, että maailmasta pitää tehdä vähän parempi paikka.

Jussi Peltosesta ei pitänyt tulla lainkaan hoiva-alan yrittäjää. Hän opiskeli kauppakorkeakoulussa, valmistui ja päätyi it-alan konsultiksi. Hänellä oli oma yritys, joka menestyi hyvin. Jossain siemen kuitenkin iti. Idea hoiva-alalle tulemisesta sai alkunsa, kun Peltosen ystävä jäi työttömäksi.

– Mietimme, miten saisimme hänelle hommia. Hänellä oli taustaa hoivapuolella. Hopeaharju oli pyörinyt jo 20 vuotta. Mietimme ystäväni ja siskoni Marin kanssa, että it-puolella olisi  oiva-alalle paljon ammennettavaa. Aloimme pohtia, miten yhdessä saisimme rakennettua hoiva-alalle lisää kasvollisia yrityksiä osaamistamme hyödyntäen.

Vuonna 2008 syntyi HoviKoti. Se keskittyy hoiva- ja hyvinvointiliiketoiminnan ja -palveluiden kehittämiseen.

HoviKodin alku osui aikaan, jolloin suuret terveysalan yritykset olivat jo kovassa kasvuvauhdissa.  Osakkailla oli ajatus luoda vaihtoehto kasvottomalle johtamismallille. HoviKodista rakennettiin yhteiskunnallinen yritys.

– Halusimme olla enemmän; paikallinen ja kasvollinen toimija. Rakensimme yhteisomistusmallin, jossa HoviKoti tuo pöytään oman kokemuksensa ja paikallinen yrittäjä vastaa yksikön vetämisestä.

HoviKoti -konseptin alle kuuluvat nykyisin viisi yksikköä, Hopeaharju käynnistyi Noormarkussa vuonna 1989 ja Hopeakoto samassa pihapiirissä vuonna 2014. Kehitysvammaisille palveluja tarjoava Sofiakylä käynnistyi Nokialla vuonna 2010, laajennettua kotipalvelua tarjoava Villa Ilo Heinolassa samana vuonna 2011 sekä uusimpana ikääntyneiden päivätoimintaa tarjoava Hovi Care Singaporessa vuonna 2018.

– Näinä vuosina toimintaympäristö on muuttunut. Ei enää pelkästään riitä, että tekee ihmisläheistä hoivaa. Vetäjien pitää ymmärtää kilpailutuksista, ict-järjestelmistä ja uusista markkinoinnin keinoista kuten esimerkiksi hakukoneoptimoinnista. Nämä ovat monesti aika vieraita asioita hoivayrittäjille ja näissä HoviKoti auttaa. HoviKoti on luonut yhteisen,  pilvipohjaisen sähköisen toimintakäsikirjan, joka on rakennettu nykyisten yritysten kokemusten pohjalta. Taustalla on muun muassa Hopeaharjun 30 vuoden kokemukset hyvästä  hoivatyöstä.

Sertifioitu käsikirja on Peltosen mukaan 80-prosenttisesti hyödynnettävissä missä tahansa hoivayrityksessä sellaisenaan. Loput räätälöidään kuhunkin yksikköön sopivaksi. Hän uskoo, että konseptille on tulevaisuudessa entistä suurempi kysyntä.
– Kun puhutaan hoivan laadusta, korkean laadun lisäksi laadun tasaisuuden pitäisi olla tärkeää. Toimintakäsikirja toisi tasaisuutta ja ammattimaisuutta sekä myös läpinäkyvyyttä toimintaan. Asiakkaiden ja omaisten olisi hyvä olla, kun ei tarvitse arvuutella, mitä hoivayksikössä tapahtuu.

 

 


Palveluviennistä  uusi kilpailuetu

HoviKodin hyväksi havaittuja konsepteja on viety myös ulkomaille. Ensimmäiseksi mallia kokeiltiin Espanjassa. Fuengirolaan perustetussa yksikössä haluttiin palvella siellä asuvia suomalaisia. Ongelma syntyi siitä, että suomalaiset asuivat siellä vain puolet vuodesta.

– Liiketoimintaa on vaikea saada toimimaan, jos yksikkö on puoli vuotta tyhjillään. Tällä hetkellä HoviKoti toimii Singaporessa, jonne se on perustanut tytäryhtiön. Hovi Club on keskittynyt ikäihmisten päivätoimintaan. Toiminta on lähtenyt Singaporessa hyvin käyntiin,  vaikka kulttuuri onkin erilainen.

– Singapore on kansojen sulatusuuni ja siellä on esimerkiksi lukuisia eri uskontoja, jotka on otettava toiminnassa huomioon. Joudumme esimerkiksi linjaamaan sitä, jos joku haluaa rukoilla kesken työpäivän tai joku haluaa kuunnella kristillistä musiikkia ja toinen ei. Suomalaiset ovat näissä asioissa käytännönläheisempiä ja antavat sulavasti toisille tilaa.

Toisaalta suomalaisten kannattaisi ottaa Singaporesta oppia siitä, miten lämpimästi vanhuksia kohdellaan ja kunnioitetaan. Myös teknologian hyödyntämisessä ollaan Suomea edellä. Asiakkailla on esimerkiksi aktiivisuusrannekkeet, josta sekä työntekijät että omaiset näkevät dataa päivän toiminnasta.

– Suomessakin vähitellen herätään siihen, että teknologiaa hyödynnettäisiin enemmän toimissa, joissa se on mahdollista. Mutta olisi tärkeää, että alustavia kokemuksia olisi kertynyt jo vähän aiemmin. Siihen pyrimme ulkomailla.

Peltosen mielestä uutta teknologiaa voisi hyödyntää esimerkiksi asiakkaan asuessa vielä kotonaan.

– Kotona voisi olla esimerkiksi etäohjattava laite videoyhteydellä, jonka avulla voidaan pitää yhteyttä asiakkaaseen. Kaukana asuva tytär voisi aktivoida laitteen, ohjaamalla sitä etsiä vanhempansa asunnosta, tarkistaa miten äidillä tai   isällä menee ja käydä sitten etänä keskustelua,
että miten päivä ja yö on mennyt. Se olisi kustannustehokasta, poistaisi omaisten huolta ja antaisi virikkeitä asiakkaalle itselleen. Olemme jo kokeilleet näitä.

Peltonen uskoo, että hoiva-alan osaamista kannattaisi viedä Suomesta entistä aktiivisemmin ulkomaille. Esimerkiksi Green Care eli luonnon hyödyntämien hyvinvointipalveluissa on meille suomalaisille jo tuttua, mutta monissa muissa maissa sitä ei hyödynnetä. Luonto antaa  voimavaroja.

Peltonen näkee palveluviennissä huimia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Kiinassa on nyt 70 miljoonaa yli 70-vuotiasta ihmistä. Muutaman vuoden päästä luku on jo 270 miljoonaa. Markkinat ovat suomalaisesta näkökulmasta lähes rajattomat.  – Olisihan se hienoa, että Suomi olisi tunnettu vanhuspalveluistaan. Tietoa ja osaamista meillä on. Sen hyödyntäminen pysähtyy usein siihen, että katselemme asioita kauheasti vain Suomen vinkkelistä. Ei ymmärretä, että jokin meille itsestään selvä juttu voisi hyödyntää vaikkapa Singaporessa 20 000 ihmistä.


Asiakas määrittää laadun

Jussi Peltonen näkee hoiva-alan olevan Suomessa tällä hetkellä murroksessa. Hän toivoo, että tulevaisuudessa asiakkaan ääni ja toiveet kuuluvat päätöksenteossa entistä vahvemmin. Palvelusetelin laajentaminen voisi olla yksi hyvä käytännön ratkaisu siihen.

– Todellinen vastuullisuus ja läpinäkyvyys tarkoittaisivat sitä, että asiakkaat ja omaiset saisivat itse päättää, että missä asiakas asuu. Palvelusetelimaailmassa se toteutuisi. Mutta niin kauan kuin kunta tai joku muu taho tekee sen päätöksen, se ei toimi ihan niin. Minusta se on outoa, sillä eihän minullekaan kukaan voi sanoa, missä asun, Peltonen toteaa.

Palveluseteli mahdollistaisi Peltosen mielestä myös uusien palvelujen kokeilemisen ja kehittämisen nykyistä joustavammin.

– Tällä hetkellä monille uusille kokeiluille ei oikein tahdo löytyä maksajia. Uskon, että ketterillä yrityksillä, yhdistyksillä ja säätiöillä voisi olla hyvinvointipalveluissa paikallisesti nykyistä isompi rooli, jos järjestämismallit olisivat nykyistä joustavampia.

Jussi Peltonen uskoo, että hoiva-alan laatu paranee, jos asiakas pystyy jatkossa äänestämään entistä enemmän jaloillaan. Silloin palveluntarjoajien pitää  aidosti panostaa laatuun ja asiakaskokemukseen. Samalla turhaa byrokratiaa pitäisi karsia.

– Ei seinät ja henkilöstömitoituksetkaan ole se oikea mittari vaan se, miten ihmisiä kohdellaan. Me annamme jokaiselle mahdollisuuden uusiin kokemuksiin ja elämyksiin.

Peltonen itse teki lopullisen valinnan omasta urastaan viime vuonna myymällä it-firmansa ja keskittymällä täysillä hoiva-alan kehittämiseen. Valinta kumpusi lopuilta arvoista, jotka ovat tulleet kotoa ja perheyrityksestä.

– Vanhemmiltamme on tullut se arvomaailma, että pyritään tekemään tästä maailmasta vähän parempi paikka. Minulle on jäänyt jo lapsuudesta mieleen yhteisöllisyys, mikä täällä Hopeaharjussa vallitsi. Yhteisellä jouluaterialla tehtäväni oli aina lukea jouluevankeliumi. Hoiva-alalla oman työn jälki näkyy konkreettisesti asiakkaiden elämässä. Se on motivoivaa. Katsomme myös Marin kanssa asioita sopivasti eri margin-right: 30px;maailmoista. Saamme kokonaisuudesta siten paremman kuin yksin tekemällä.

Perheyrittäjyyteen on Peltosen mielestä rakennettu sisään ajatus vastuullisuudesta. Henkilöstöstä halutaan pitää hyvää huolta ja antaa kaikille mahdollisuus kehittyä omien kykyjensä mukaan. Vastuullisuus näkyy myös johtamisessa.

-  Me yrittäjät olemme mukana tekemässä töitä kädet savessa. Vastuu on ihan erilainen kuin palkkajohtajalla.

Kasvollinen yrittäjä elää arkeaan osana lähiyhteisöä. Kun kaikki tuntevat kylillä, ei voi tehdä lyhytjänteisiä ratkaisuja. Paikallisella yrityksellä on merkittävä vaikutus paikkakunnalla ja yrittäjän tehtävä on kantaa se vastuu.