Hopeaharju-logo  - Osa HoviKoti-ryhmää

Tekstin koko

A- | A+

  heikki-lampinen

Heikki Lampinen


Työnohjaaja kuuntelee
ja opastaa oikealle tielle


Yhteisön omat oivallukset ovat Heikki Lampisen parhaita palkintoja.

Miksi olemme täällä töissä?

Mikä minun roolini on?

Mitä minulta työssä odotetaan?

 

Tällaisiin kysymyksiin haetaan usein vastauksia työnohjauksessa. Heikki Lampinen on vetänyt työnohjauksia Hopeaharjussa puolentoista vuoden ajan. 20 vuotta akuuttia hoitotyötä tehnyt Lampinen on opiskellut työnohjaajaksi oman työnsä ohella.

Mitä työnohjaus sitten on? Lampisen mielestä se on ennen kaikkea kuuntelemista, uusien näkökulmien esille tuomista ja ihmisten haastamista oivaltamaan itse.

– Työnohjaajan tärkein ominaisuus on kuunteleminen, se että kuulet aidosti, mitä ihmiset sanovat. Se tarkoittaa, että omankin vireystilan on oltava hyvä.

Työnohjauksen tarkoituksena ei ole saada työntekijästä irti enemmän ”ruuvia kiristämällä.” Sen perimmäisenä tavoitteena on saada ihmiset pohtimaan yhdessä työpaikan asioita ja toimintatapoja.

Hoivatyön arki on usein niin hektistä, että kolmivuorotyössä ei ole juuri aikaa istahtaa alas koko porukan voimin.

– Olen sanonut ryhmille, että käyttäkää hyväksenne se, että työnantaja mahdollistaa työnohjauksen työaikana ja voitte tässä kaksi tuntia istua ja tuulettaa kunnolla. Tai voi istua ihan hiljaa ja vetää henkeä. Ei ole pakko sanoa mitään.

Toisaalta työnohjaaja voi myös haastaa vallitsevia käytäntöjä.

– Välillä sanon tarkoituksellisesti, että miettikääpä nyt itse maalaisjärjellä, onko tuo asia fiksua tehdä noin. Selittäkää minulle tämä asia, kun en ymmärrä tästä mitään. Silloin ryhmälle voi tulla oivallus, että emmehän me itsekään ymmärrä tätä.

Lampinen kokee, että työnohjaajan on helpompi sanoa monia asioita ääneen, koska hän on ulkopuolinen ja neutraali toimija.

– Itse olen luonteeni mukaisesti aika suora. Toki asiat pitää sanoa kaikkia kunnioittaen.

Lampinen uskoo, että työyhteisöissä kamppaillaan samojen asioiden äärellä alasta riippumatta. Työssä jaksamisen kannalta tärkeimmät asiat ovat hänen mukaansa oman roolin selkeys, kuka päättää mistäkin ja toimivat pelisäännöt.

– Olemme käyneet paljon keskustelua omasta työroolista, mutta myös vastuusta. Mitä tarkoittaa se, että kannetaan vastuuta ja miten se vaikuttaa muihin, jos ei hoida omaa tonttiaan. Jokaisella on myös vastuu siitä, mitä sanoja omasta suusta tulee.

Työpaikoilla pätee Lampisen mielestä samat säännöt kuin vaikkapa perhe-elämässä. Ongelmia alkaa syntyä silloin, jos johtopäätöksiä aletaan tehdä oletusten mukaan.

– Kun ruvetaan olettamaan kauheasti asioita eikä keskustella, niin jossain kohtaa todetaan, että ei tämä homma toimikaan. Lähtökohtaisesti työyhteisöstä ja työkavereista ei kannata olettaa yhtään mitään. Kannattaa keskustella asiat auki ja pohtia, mitä jokin asia tarkoittaa toisen näkökulmasta.

Hektinen arki voi joskus johtaa siihen, että jokin sinänsä pieni ja työyhteisössä helposti ratkottava asia on voinut hiertää pitkään. Työnohjaaja voi löytää tällaisia asioita kysymällä ja kaivamalla pintaa syvemmältä. Sitten asiaa lähdetään ratkomaan.

– Olen joskus todennut, että ette lähde tästä tilasta, ennen kuin olette sopineet, miten tämä asia hoidetaan.

tohjaus2

 

Työyhteisön arki on jokaisen vastuulla

Työnohjauksen perimmäinen tarkoitus on se, että työyhteisö alkaisi paremmin tunnistaa niitä asioita, jotka voivat vaikeuttaa arkea ja työssä onnistumista. Lampisen mielestä toimiva työyhteisö rakentuu muutamasta oivalluksesta.

– On tärkeää tunnistaa oma rooli, se mitä minulta odotetaan, kuka odottaa ja mistä minä vastaan. Ihmisten kuuntelu on tärkeää. Työelämässä pitäisi päästä enemmän järkevään dialogiin. Jos tulee ongelmia, niin otetaan ne puheeksi ja puututaan ajoissa. Sovitaan yhteiset pelisäännöt ja pidetään niistä kiinni. Niitä ei voi olla kovin montaa.

Lampinen puhuu paljon jokaisen yksilöllisestä vastuusta työyhteisön osana. Hän kuitenkin muistuttaa, että lopulta kyse on joukkuepelistä. Työyhteisöt koostuvat eri ikäisistä ja eri elämäntilanteissa olevista ihmisistä. Kaikkia pitää kunnioittaa.

– Ikäjohtaminen on asia, jonka merkitys korostuu. Se tarkoittaa sitä, että tunnistetaan parikymppisen ja 30 vuotta alalla olleen erilaiset lähtökohdat ja tarpeet.

Työelämä on kovassa murroksessa. Se näkyy muun muassa henkilöstön entistä suuremmassa vaihtuvuudessa. Ihmiset etsivät omaa paikkaansa ja työpolkuaan aiempaa herkemmin. Viisi vuotta samassa työpaikassa on nykyisin jo todella pitkä aika.

Pitkään töissä olleen eläköityminen on työyhteisölle aina iso asia. Hopeaharjussa tällainen tilanne tuli vastaan keväällä, kun 30 vuotta töissä ollut hoitaja eläköityi.

– Se oli hyvä paikka pohtia porukalla, että mitä tämä tarkoittaa muiden kannalta, kuka tekee tuon ja tuon asian, kuka ottaa vastuun mistäkin asiasta. Kysyin myös kaikilta, että kuinka moni meinaa olla yhtä pitkään täällä töissä. Se sai ihmiset ajattelemaan omaa sitoutumistaan.

Lampinen toivoo, että työnohjauksen mahdollisuudet tunnistettaisiin työpaikoilla entistä laajemmin. Se on oiva työkalu työpaikan haasteiden tunnistamiseen ja ratkomiseen. Samalla työnohjauksessa voidaan purkaa vaikeitakin asioita ja saada vertaistukea.

Paras palaute työnohjaajalle on se, kun ryhmä alkaa tehdä itse oivalluksia. Tällaisia hetkiä on Hopeaharjussa ollut useita.

– Kun keskinäinen luottamus on saatu, ihmiset alkavat itse löytää ratkaisuja tai pitkään hiljaa ollut sanoo erinomaisen kiteytetyn ajatuksen. Niissä tilanteissä minä vain seuraan keskustelua enkä sano mitään. Se on äärimmäisen hyvä palaute.