Hopeaharju-logo  - Osa HoviKoti-ryhmää

Tekstin koko

A- | A+

 katja2

 

Katja Igbineweka

Perheyrityksessä kasvanut


Katja Igbineweka on saanut nähdä maailmaa ja kouluttautua Hopeaharjussa. ”En usko, että julkisella puolella olisi onnistunut samalla tavalla.”

Hopeaharjun vastaava hoitaja Katja Igbineweka istahtaa haastateltavaksi kovan työrupeaman keskellä. Perustyön lisäksi kesän ohjelmassa on ollut kaikkea ylimääräistä.

Igbineweka on hoitajista ja hoidon kokonaisuudesta vastaava esimies, joten yllättäviä asioita ja tilanteita riittää.

Arki on perheyrityksessä tuttua. Välillä on hetkiä, jolloin töitä on normaalia enemmän. Se ei kuitenkaan Igbinewekaa paina, päinvastoin. Hyvässä porukassa on mukava tehdä ja kollegoilta saa tukea.

 

 

 

 


”Hoidan kuin omaani”

Hopeaharju on kehittyvä ja eteenpäin katsova yritys, joka on laajentunut viime vuosina merkittävästi. Tämä on näkynyt myös henkilöstön arjessa.

Igbinewekan mieleen on jäänyt varsinkin uusimman rakennuksen suunnittelu ja valmistuminen vuonna 2014.

– Silloin tehtiin ympäripyöreää päivää, tunteja ei laskettu. Yhdessä teimme ja suunnittelimme, siinä oli kotijoukotkin valjastettu mukaan, Igbineweka muistelee työntäyteistä ja antoisaa aikaa.

Vuodesta 2002 Hopeaharjussa työskennellyt Igbineweka kokee, että hän on kasvanut perheyrityksen mukana. Sitoutuminen on vahvaa puolin ja toisin.

– Kun minut valittiin vastaavaksi hoitajaksi, sanoin Peltosen Maijalle, että hoidan tätä kuin omaani. Kyllä se siltä on myös tuntunut.

Vuoden 2014 laajennus oli suuri voimanponnistus kaikilta. Kun rakennus oli saatu valmiiksi, seuraavaksi piti alkaa miettiä, mistä saadaan lisää asiakkaita.

Markkinointiponnistukset olivat laajennuksen aikaan mittavia. Igbineweka kiersi yhdessä muiden kanssa ahkerasti ympäri maakuntaa kertomassa Hopeaharjusta ja jakamassa esitteitä.

Hopeakodon toimintaa on voinut seurata Facebookissa rakennusvaiheen alusta saakka. Markkinat ja messut ovat tulleet tutuiksi.

Igbinewekan mielestä Hopeaharjun henkilöstö ja asukkaat ovat yrityksen käyntikortteja aina riippumatta siitä, onko esimerkiksi juuri silloin töissä. Markkinointia voi tehdä koska vain.

– Erään kerran odottelimme Helsinki-Vantaalla lentoa työmatkalle. Näin ikääntyneen julkisuuden henkilön ja kysyin häneltä, onko hänellä hetki aikaa. Esittäydyin ja kerroin kerroin Hopeaharjusta ja Hopeakodosta. Hän kiitteli, mutta vaikutti eksyneeltä. Ei kulunut kauaa, kun julkisuudessa oli tieto hänen muistisairaudestaan, Igbineweka muistelee.


Joka vuosi mouhataan

Asiakkaita Hopeaharjussa on riittänyt. Samalla palvelukodin käytäntöjä on levitetty HoviKoti -konseptin alla muuallekin. Sisarusten Jussi Peltosen ja Mari Kurpan käynnistämä HoviKoti on hoiva- ja hyvinvointiliiketoiminnan ja -palveluiden kehittämiseen keskittynyt yritys, joka tarjoaa työkalupakkeja paikallisille toimijoille hoivapalveluiden aloittamiseen ja kehittämiseen.

– HoviKoti tuo paljon uusia asioita. Me olimme aluksi esimerkkinä muille yksiköille, nyt jaamme parhaita käytäntöjämme puolin ja toisin, Igbineweka sanoo.

Pieni ja ketterä yritys kehittyy arjessa joka päivä. Suurempien kokonaisuuksien suunnitteluun on arjen kehittämisen lisäksi varattu aikaa joka vuosi viikon mittaisella ”mouhauksella”. Yksiköiden vastuuhenkilöt lähtevät pois arjen askareista miettimään kehitystoimenpiteitä ja jalostamaan käytäntöjä.

– Se on hyvä paikka jakaa tietoa, kun teemme töitä aamusta iltaan ja voimme keskittyä vain kehittämiseen.

Igbineweka on työssään päässyt haastamaan itseään monin tavoin. Ulkomailla toimineet HoviKodin yksiköt ja kehittämispäivät ovat pakottaneet hänet kohtaamaan pelkonsa.

– Minulla on ollut korkean paikan kammo, ahtaan paikan kammo ja lentopelko. Olen aina sanonut, että lentokoneeseen en mene. Mutta täällä ollessani olen tehnyt ensimmäisen lentoni Espanjaan silloiseen Fuengirolan yksikköömme. Pisin reissu on ollut Afrikkaan, josta miehenikin on kotoisin. Sinne ovat siis pelot haihtuneet!


Luvatusta pidetään kiinni

Igbineweka on viihtynyt yksityisessä palvelukodissa erinomaisesti. Ennen Hopeaharjuun tuloaan hän ehti työskennellä myös kunnallisella puolella.

Erot yksityisen ja julkisen puolella ovat työntekijän näkökulmasta selvät.

– En usko, että julkisella puolella olisin päässyt näkemään näin paljon maailmaa ja kehittymään. Yrityksemme on hyvin kehitys- ja koulutusmyönteinen. Täällä työnkuvat ovat todella monipuoliset. Yksityisellä puolella maine on kaikki kaikessa. Ja toki veroeurot jäävät tänne paikallisesti.

Perheyrityksessä työskentely on tiivistä. Vaikka sukupolvenvaihdos on tehty jo vuonna 2008, Hopeaharjun perustajat Maija ja Helge Peltonen ovat edelleen tiiviisti mukana arjessa. Yrittäjävastuu on kuitenkin selvä: Mari Kurppa tekee viime kädessä päätökset.

– Marin kanssa työparina työskentely on helppoa. Hän on selkeä ja tietää, mitä haluaa. Olemme myös kuin vanha aviopari, tiedän jo etiäisenä, milloin hän jostain asiasta minulle kohta soittaa.

Igbineweka on ylpeä siitä, miten Hopeaharjussa on koko ajan mietitty uusia tapoja toimia asukkaiden tarpeet ja toiveet huomioiden. Toki byrokratian lisääntyminen vie entistä enemmän hoitajien aikaa, mutta ihmisten kohtaaminen ihmisenä on edelleen keskiössä. Hoitajat ja asukkaat halaavat toisiaan kohdatessaan ja kuulumisia vaihdetaan puolin ja toisin. Kaiken perustana ovat vahvat arvot.

– Ne eivät ole sanahelinää vaan ne pitävät. Me pidämme kiinni siitä, mitä lupaamme.


Omaa paikkaa kannattaa etsiä

Igbineweka tietää Hopeaharjun pärjäävän hyvin jatkossakin. Sijainti suurten keskusten ulkopuolella ja vahva luontosuhde yhdistettynä ihmisläheiseen hoivaan on selkeä kilpailuetu. Potentiaalisia asiakkaita on jatkossa entistä enemmän.

– Vanhusten määrä kasvaa, mielenterveysongelmaisten määrä kasvaa, päihdeongelmaisten määrä kasvaa. Uskon, että löydämme oman asiakaskuntamme.

Ei ole kaukaa haettu ajatus, että seuraavan 30 vuoden aikana Hopeaharju laajenee entisestään ja Marin tytär on ottanut ohjat.

– Siellä pikkupomosta on kasvamassa isompi pomo, Igbineweka nauraa.

Hoiva-alan yleinen tilanne huolettaa hieman Igbinewekaa. Työpaikkoja vaihdetaan aiempaa hanakammin ja nopeammin. Suomessa on tällä hetkellä hoitajien markkinat.

– On hyvä, että kierretään ja etsitään omaa paikkaansa, niin minäkin nuorempana tein. Se on ollut suuri rikkaus.

Jossain vaiheessa oma paikka yleensä kuitenkin löytyy. Igbinewekalle se on löytynyt Hopeaharjussa.